Ikäihmisten ja opiskelijoiden kohtaamisissa iloittiin ja opittiin uutta
Englanninkielisten sairaanhoitaja- ja sosionomikoulutusten opiskelijat kehittivät ideoita teknologian hyödyntämiseen ikäihmisille.
Miten analoginen sukupolvi pärjää digitaalisessa ajassa, pohtivat Laurean englanninkielisen koulutuksen sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijat. Kysymys nostettiin esiin ensimmäisen vuoden opiskelijoiden syyslukukauden opintojaksolla useasti. Kahden alan yhteinen opintojakso toteutettiin opettajiensa Lloyd Bethellin ja Jonna Vierulan sekä TEKNO – Terveys- ja hyvinvointiteknologiaosaaminen sujuvaksi -hankkeen projektipäällikkö Tiina Leppäniemen ohjauksessa ja tuella.
Ratkaisuja arjen haasteisiin
Suuri opiskelijaryhmä jakautui monialaisiin neljän hengen tiimeihin. Jokainen tiimi sai kumppanikseen Vantaan Invalidit VANIN ry:n vapaaehtoisen jäsenen. Opiskelijat ja ikäihmiset kohtasivat tärkeiden teemojen äärellä, kun pohdittiin kotona pärjäämistä, ikäihmisten ja vammaisten arkisia haasteita, terveysteknologian tuomia mahdollisuuksia ja ylipäätään tietoisuutta arkea helpottavista ratkaisuista.
Opintojakso huipentui yhteiseen seminaaripäivään, jossa opiskelijatiimit esittelivät havainnointityönsä tuloksia ja niihin ideoimiaan ratkaisuja ja näkökulmia. Yleisimmin esiin nostettuja haasteita olivat liikkumisvaikeudet, teknologisten palvelujen ja tuotteiden tavoitettavuushaasteet ilman nettiä tai älypuhelinta sekä niiden taloudelliset hankkimisrajoitteet, ja yksinäisyys.
- Kynnys teknologian käyttämiseen on korkealla. Se ennakkoluulon kynnys nimittäin. Rollaattori on siitä hyvä esimerkki: sitä jotenkin häpeää, ja tuntee olevansa niin vanha, jos rollaattorilla joutuu kulkemaan, eräs ikäihminen summasi tuntojaan.
- Kiitos, että toit sen esiin. Näin mekin ymmärrämme käyttöön liittyviä kynnyksiä, henkisiä ja fyysisiä, opiskelijat kiittelivät.
Yhteinen vuoropuhelu eteni vilkkaana koko päivän. Jälleennäkemisen riemu oli käsin kosketeltavissa, kun aiemmin tutustuneet ikäihmiset ja opiskelijat kohtasivat tauon jälkeen. Tapaamiset olivat jättäneet jäljen molempiin osapuoliin. Opiskelijoiden keskuudessa puhuttiin mahdollisuudesta tehdä jatkossa kohtaamisten kaltaista vapaaehtoistyötä, ja ikäihmisten muistoissa tapaaminen elää pitkään.
- Kiitos teille. Minusta oli niin kiva, kun kävitte ja lähtiessä halasitte. Sitä koki olevansa niin kuin yksi muiden joukossa, yksi osallistuneista ikäihmisistä totesi.