Oma ala löytyi projektiopinnoista

Uutinen 6.11.2018

P2P-projektit osoittautuivat kuitenkin kuviteltua palkitsevimmiksi. Suurin minuun vaikutuksen tehnyt asia oli projektityön joustavuus, sillä jouduin kulkemaan kouluun toiselta paikkakunnalta. Kokousajat ym. saimme päättää täysin itse, mutta vastapainoksi projektit vaativat paljon oma-aloitteisuutta. Kukaan ei tullut ikinä sanomaan, kuinka asiat tulisi tarkalleen tehdä, vaan luovuus pääsi projekteissa kukoistamaan parhaimmillaan.

P2P-ohjelmassa pääsi myös vaikuttamaan omien opintojen sisältöön, joka on tulevaisuuden kannalta todella merkityksellinen asia. Näin minäkin pääsin sitten muun muassa mukaan projektiin, jossa toteutettiin tieteellinen tutkimus ja matkustettiin ystävyysyliopistollemme Puolaan luennoimaan tutkimuksen aiheesta ja tuloksista paikallisille opiskelijoille. Tästä seuraavan lukukauden vietinkin sitten vaihto-oppilaana Kanadassa. Juuri ennen Kanadaan lähtöä olin vielä viimeiseen asti mukana projektissa, jossa jouduin sekä teoriassa että käytännössä tutustumaan henkilöstöjohtamisen saloihin. Hämmästyin siitä, miten en ollut aiheeseen vielä opintojeni aikana törmännyt, sillä mielestäni asia oli sekä tärkeää että äärimmäisen kiinnostavaa.

Opintoja oli melkein kaksi vuotta takana, kunnes tajusin tarvitsevani työharjoittelupaikan, jotta opintoni etenisivät suunniteltuun tahtiin. Työharjoittelu, tuo mörkö, jota olin kauhistellut jo pitkään etukäteen. Olin aikaisemmin opintojeni aikana miettinyt, millaiseen paikkaan haluaisin työharjoitteluun. Tuolloin, suoraan sanoen, mikään liiketalouteen liittyvä ala ei juurikaan kiinnostanut. Olin kuitenkin edellisvuonna tutustunut henkilöstöjohtamiseen hieman tarkemmin ja todennut sen kiinnostavaksi. ”Okei, haarukkaa on saatu nyt hieman tiiviimmäksi”, mietin potentiaalisia työharjoittelupaikkoja pohtiessani.

Korkeakoulu-urani aikana olin myös kerryttänyt sen verran kansainvälistä kokemusta, että halusin pistää siitä kartuttamani taidot koetukselle. Kansainvälinen liikeympäristö oli asia, joka oli pitkään kiehtonut minua ja jonka parissa halusin ehdottomasti työskennellä jonakin päivänä. En vieläkään tiennyt, minne olisin hakenut työharjoitteluun. Lopuksi isäni ehdotuksesta pistin sähköpostia KONEen HR-osastolle. Kävi ilmi, että he tarvitsisivat lisäkäsiä tulevalle kesälle ja että harjoittelukuvio sopisi heille kuin nenä päähän, eihän heidän tarvinnut kuitenkaan käydä koko rekrytointiprosessia läpi tämän takia.

Työharjoittelu venyi lopulta viiden kuukauden mittaiseksi ja tämän jälkeen jatkoin vielä neljän kuukauden ajan osa-aikaisena HR-tukihenkilönä. Nautin joka hetkestä yrityksessä. Unohdin tyystin olevani harjoittelija, koska työtehtävät olivat suhteellisen haastavia ja oikeasti merkityksellisiä. En usko, että olisin urakehitykseni kannalta voinut päästä parempaan paikkaan työharjoitteluun. Tällä hetkellä kirjoitan opinnäytetyötäni rekrytoinnista, aiheesta, josta kiinnostuin nimenomaan työharjoittelun aikana paljon.

Se minä, joka istui ensimmäistä kertaa korkeakoulunpenkkiin syksyllä 2015 ei varmasti ajatellut, että tulisi saavuttamaan näin paljon jo ennen valmistumista. Toisaalta lähestyin opintojani takki auki, olin siis avoin kaikille opeille ja halusin kaikkien monien juttujen joukosta löytää sen omani. Kaikki Laurean henkilökunnassa ovat ammattilaisia siinä mitä tekevät ja heiltä saa paljon tukea ja neuvoja nimenomaan urakehityksen kannalta! Harva opiskelija aloittaessaan tietää täsmälleen, mikä haluaa olla ”isona”. Niille, jotka tuntevat olevansa ”takki auki” niin kuin minä: lukekaa, tehkää ja kokekaa! Lienee äärimmäisen kliseistä sanoa, että opiskeluajoista tulee ottaa kaikki irti, mutta siinä on niin paljon totuutta, etten voi olla hehkuttamatta sitä.

Konsta Karppinen, opiskelija