YAMK-opinnäyte: Aktiivisella esimiestyöllä ja itseohjautuvuudella kohti onnistunutta etätyötä

Haapalan ja Hannulan opinnäytetyössä ”Voimavaraistava johtaminen poikkeusoloissa – Työhyvinvoinnin edistäminen etätöissä” on pureuduttu poikkeusvuoden 2020 etätyön työhyvinvoinnin ja sen johtamisen keskeisimpiin kysymyksiin.

Uutinen8.10.2021

Etätyöt, digiloikka, etäpalaverit ja muut viime vuonna varsin tutuiksi tulleet etätyöntekoon liittyvät käsitteet ovat koronakriisin myötä tulleet yhä useammalle työntekijälle osaksi arkipäivää. Opinnäytetyössään ”Voimavaraistava johtaminen poikkeusoloissa – Työhyvinvoinnin edistäminen etätöissä” Johanna Haapala ja Pauliina Hannula ovat pureutuneet poikkeusvuoden 2020 etätyön työhyvinvoinnin ja sen johtamisen keskeisimpiin kysymyksiin. Opinnäytetyöllä on haluttu selvittää mitä hyvin johdettu etätyö pitää työntekijöiden mielestä sisällään, miten siinä on onnistuttu ja mitä organisaatioiden tulisi kehittää ja ottaa etätöiden johtamisessa huomioon.

Opinnäytetyön teemahaastatteluista ja verkkokyselystä saadut tulokset nostavat esiin itseohjautuvuuden, aktiivisen esimiestyön, osallistavan johtamisen ja onnistuneen viestinnän tukevan työntekijöiden hyvinvointia. Tärkeiksi tekijöiksi nostettiin myös johtamisen sopeuttaminen etätyöhön soveltuvaksi, sekä organisaation rakenteiden kehittäminen vastaamaan etätyön haasteisiin.

Etätyön lähtökohdat

Noin miljoona suomalaista siirtyi etätyöskentelyn aikakauteen, kun poikkeusolojen alkaessa maaliskuussa 2020 keskeiseksi tartuntojen torjuntatoimenpiteeksi muodostui työpaikkojen ja koulujen siirtyminen etätyöskentelyyn, sekä sosiaalisten kontaktien minimointi. Organisaatiot lähtivät etätyöhön hyvin erilaisista lähtökohdista. Teemahaastateltavista aiempaa etätyökokemusta ei ollut lainkaan vajaalla neljänneksellä vastaajista, verkkokyselyissä heidän osuutensa oli kolmannes.

Työntekijöiden henkilökohtaiset lähtökohdat etätyön toteuttamiseen myös poikkesivat merkittävästi toisistaan. Osalla poikkeusolojen aikaan kotona oli koko perhe: etätyötä tekevä puoliso, etäkoulussa opiskelevat lapset, ja lisäksi moni piti myös leikki-ikäiset lapset pois päivähoidosta tartuntariskin pelossa. Lähes poikkeuksetta perheelliset kokivat poikkeusolojen etätyöt kuormittavampana, kuin lapsettomat tai he, joiden lapset olivat jo isompia ja itseohjautuvampia.

Yksinasuvan asema ei välttämättä ollut sen helpompi, jos työpaikan sosiaaliset kontaktit olivat olleet lähes ainoat, joita työntekijällä on ollut. Tällöin yksinäisyys oli todellinen uhka työntekijän hyvinvoinnille. Toisaalta osalle etätyö loi mahdollisuuden vetäytyä omalle mökille nauttimaan työpäivän ohessa luonnon rauhasta ja kiireettömyyden tunteesta, joista avokonttorissa voisi vain haaveilla.

Työnkuvan selkeys luo tyytyväisyyttä

Työhyvinvointiin tyytyväisimpiä olivat ne, joille oma työnkuva näyttäytyi selkeänä ja työnteolle oli luotu selkeät raamit. Organisaation toimivat viestinnän keinot, sekä esimiehen aktiivinen ote omaan työryhmäänsä näyttivät myös tukevan työhyvinvointia. Aito välittäminen, sosiaalisten kontaktien mahdollistaminen, palautteen saaminen ja esimiehen kanssa käydyt keskustelut koettiin tärkeiksi, ja ne työntekijä, joiden työpaikalla nämä toteutuivat, vaikuttivat olevan tyytyväisimpiä kuluneen poikkeusvuoden etätöiden sujumiseen. Jos esimies oli sen sijaan vaikeasti tavoitettavissa, eikä työntekijällä ollut selkeää visiota oman työn toteutuksesta tai yhteisestä missiosta, oli suurempi riski kuormittua ja kokea jäävänsä työtehtävien kanssa yksin.

Verkkokyselyn vastauksissa nousi esiin mielenkiintoinen korrelaatio positiivisesti etätöihin asennoituneiden ja etätöiden jatkuvuutta toivovien välillä. Tämä sai pohtimaan työntekijän oman asennoitumisen vaikutusta omaan kokemukseen etätöiden sujuvuudesta ja koetusta työhyvinvoinnista.

Yksi asia, joka nousi erityisen paljon keskusteluissa ja vastauksissa esiin, oli itseohjautuvuuden merkitys etätöiden sujuvuuden näkökulmasta. Sekä työnantajat, että työntekijät tunnistivat ilmiön. Osalle itsensä johtaminen, työtehtäviin tarttuminen ja ajanhallinta eivät tuottaneet normaalia suurempaa vaivaa. Kuitenkin oli myös joukko ihmisiä, joille herääminen aamulla, työn aloittaminen ja sen eteenpäin vieminen tuottivat suunnattomia haasteita. Jos itsensä johtamisen taidot olivat heikot, näkyi se myös puutteena ajanhallinnan taidoissa: työpäivää ei osattu rajata, taukoja ei ehkä muistettu pitää ja työsähköposteihin vastattiin vielä myöhään yöllä. Usein nämä henkilöt kokivatkin lähityöskentelyn sopivan itselleen paremmin.

Myös työergonomian toteuttaminen jäi tulosten perusteella hyvin paljon työntekijän itsensä varaan, ja mikäli siihen ei ollut edellytyksiä panostaa, saatettiin töitä tehdä jopa sängystä tai lasten leikkihuoneesta käsin huonossa asennossa.

Etätyön vaikutukset poikkeusaikana

Etätyön negatiiviset vaikutukset nousivat hieman enemmän esille, kuin positiiviset, mutta tätä selittänee ennen kaikkea poikkeusolosuhteet, sillä etenkin perheen ja etätyön yhteensovittamisen haasteet korostuivat negatiivisissa vaikutuksissa. Nämä työntekijät olivat saattaneet hyvinkin olla ennen poikkeusoloja tyytyväisiä etätyöskentelyyn. Samoin osan kohdalla negatiivisuuden kokemusta lisäsi se, että kokoaikainen etätyö koettiin kuormittavampana kuin mahdollisuus etätyön ja lähityön yhdistämiseen. Useimmat kokivatkin tällaisen niin sanotun hybridimallin sopivan itselleen kaikista parhaiten, ja sen jatkumista toivottiin myös pandemiatilanteen jälkeen.

Teemahaastateltavista vajaa puolet koki oman työhyvinvoinnin parantuneen etätöiden myötä, kolmannes ei osannut sanoa ja reilu viidennes koki työhyvinvointinsa heikentyneen. Hieman yllättäen etätyöllä ei ollut merkittävää vaikutusta työmotivaatioon tai työn merkityksellisyyden kokemukseen. Sen sijaan johtoasemassa olevat henkilöt huomasivat, että työntekijöiden sitouttaminen työpaikkaan tuntui etätyössä haasteellisemmalta, ja yllättäen poikkeusolojen aikana on esiintynyt runsaasti työpaikanvaihdoksia. Monet toiminnot kuten rekrytointi on innovoitu uudelleen ja toteutettu etänä. Noin puolet työntekijöistä koki tuottavuuden parantuneen etätyön myötä, osa ei huomannut vaikutusta, ja ne, joilla oli pieniä lapsia kotona tai heikot itsensä johtamisen taidot, kokivat pääasiassa työn tuottavuuden laskeneen.

Arviointitutkimuksellinen lähestymistapa

Opinnäytetyössä on sovellettu arviointitutkimuksellista lähestymistapaa ajankohtaisen aiheen ymmärtämiseksi, ja tutkimusote on laadullinen. Tietoperusta muodostaa arviointia ohjaavan ohjelmateorian, jonka tavoitteena on tuottaa näkemys siitä, millaisilla toimintatavoilla saavutetaan halutunlainen lopputulos. Ohjelmateorialla pyritään tämän opinnäytetyön tapauksessa arvioimaan: miten työhyvinvointia voidaan johtaa ja kehittää poikkeusolojen etätöissä, miten johdon rooli nähdään työhyvinvoinnin edistämisessä työntekijöiden näkökulmasta ja mitä haasteita, onnistumisia ja kehittämisehdotuksia työntekijät tuovat esille.

Teemahaastatteluista nousseiden ilmiöiden ja verkkokyselyaineiston pohjalta luotiin CMO-mekanismin (context-mechanism-outcome) mukaiset kaaviot, jotka osoittavat millaiset toimenpiteet johtavat tietynlaiseen lopputulokseen etätyön, työhyvinvoinnin ja johtamisen näkökulmasta.

Tutustu opinnäytetyöhön Voimavaraistava johtaminen poikkeusoloissa – työhyvinvoinnin edistäminen etätöissä Theseus-palvelussa.