Opinnäytetyössä tutkittiin uhrin oikeusturva lähisuhdeväkivallan sovitteluprosessissa

Oikeudellisen osaamisen tradenomikoulutuksen opiskelija Anni Hirvosen opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mistä asianomistajan , eli uhrin oikeusturva rikosasioiden ja eräiden riita asioiden sovittelusta annettuun lakiin (1015/2005) perustuvassa lähisuhdeväkivallan sovitteluprosessissa koostuu ja mitä roolia sovittelumenettelyssä syntynyt sovinto esittää syyttäjän ratkaisutoiminnassa sekä uhrin oikeusturvassa. Opinnäytetyön aineisto koostui Kymi Saimaan sovittelutoimiston sovittelualoitteista sekä Itä Suomen syyttäjäalueen ratkaisuista. 

Opinnäytetyössä selvitettiin, kuinka lähisuhdeväkivallan asianomistajan oikeusturva sovitteluprosessissa muodostuu kahteen suuntaan vetävistä aineksista; sekä asianomistajan oikeudesta saada sovittelupalvelua, että mahdollisuudesta kieltäytyä vapaaehtoisesta sovittelupalvelusta. Tuloksista pystyi päättelemään Kymi Saimaan sovittelutoimiston pitävän huolta lähisuhdeväkivallan sovittelun asianomistajan oikeusturvasta. Sovittelussa syntyneen sovinnon suhde syyttäjän ratkaisutoimintaan ja sitä kautta sovinnon todelliset oikeusturvavaikutukset puolestaan osoittautuivat vaikeasti mitattavaksi ilmiöksi.

Merkittävänä, sekä muihin tutkimustuloksiin nähden poikkeavana sivulöydöksenä tulokset osoittivat tietoa lähisuhdeväkivallan asianomistajien roolista. Lähisuhdeväkivaltaa sisältäneistä tapauksista noin 20 %:ssa asianomistaja oli myös epäillyn roolissa, eli väkivaltatilanteessa väkivalta oli ollut molemminpuolista.

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan perhe ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta pääsääntöisesti luovutaan. Näin ollen opinnäytetyö pureutuu hyvin ajankohtaiseen aiheeseen ja tuloksien avulla lähisuhdeväkivallan sovitteluprosessia sekä prosessiin liittyvää tilastointia voidaan kehittää

Sovittelutoimisto palauttaa sovitteluun sopimattomat aloitteet takaisin poliisille

Sovittelussa molempien osapuolten oikeusturva perustuu itsemääräämiseen. Sovitteluun osallistuminen on täysin vapaaehtoista ja sovinto edellyttää osapuolten suostumusta . Osapuolten oikeusturvasta pyritään pitämään huolta perusteellisella edellytysten selvittämisellä vapaaehtoisuuden varmistamiseksi, kuitenkin huolehtien lähisuhdeväkivallan uhrin oikeudesta saada sovittelupalvelua, mikäli se on asianomistajan edun mukaista.

Kymi Saimaan sovittelutoimiston tekemissä päätöksissä on selvästi nähtävillä lähisuhdeväkivallan asianomistajan oikeusturvasta huolehtiminen; lähisuhdeväkivaltaa sisältävät rikosasiat eivät siirry automaattisesti poliisin tai syyttäjän aloitteesta sovitteluun, vaan kielteisiä päätöksiä tehdään 32 %:ssa lähisuhdeväkivallan rikosasioista. Luku on huomattavasti suurempi, mitä niiden rikosasioiden kielteisten päätösten osalta, jotka eivät sisällä lähisuhdetta, eli 17 % rikosasioista. Kielteisen päätöksen saaneet aloitteet palautetaan taikaisin aloitteen tehneelle viranomaiselle.

Uhri myös väkivallan tekijänä

Lähisuhdeväkivallan sovittelua käsittelevissä teksteissä harvoin kerrotaan väkivallan
molemminpuolisuudesta. Opinnäytetyön aineiston kautta kävi ilmi, että lähisuhdeväkivaltaa sisältäneistä tapauksista noin 20 %:ssa asianomistaja oli myös epäillyn roolissa, eli väkivaltatilanteessa väkivalta oli ollut molemminpuolista. Tulos poikkeaa keväällä 2023 julkaistun valtakunnallisen tutkimuksen tuloksista, joissa oli päästy väkivallan molemminpuolisuuden osalta eri tulokseen; vain hieman alle prosentti osapuolista oli merkitty sekä asianomistajiksi, että epäillyiksi. Syynä tähän on todennäköisesti poliisin ja sitä kautta myös sovittelutoimiston kirjaustapa tietojärjestelmään, jossa väkivaltatilanteet pilkotaan molemminpuolisissa tilanteissa kahdeksi omaksi rikosnimikkeekseen. Opinnäytetyön tulos antaa lisätietoa siitä, millaisia lähisuhdeväkivaltatilanteita sovitteluun ohjataan, sekä mikä merkitys on tietojärjestelmän kirjaustavoilla.

Sovintoja on monenlaisia

Lakisääteisessä sovittelussa tai sen ulkopuolella syntynyt sovinto voidaan ottaa huomioon syyttäjän syyteharkinnassa, jolloin syyttäjä voi esimerkiksi syntyneen sovinnon perusteella tehdä syyteharkinnassa syyttämättäjättämispäätöksen, ellei yleinen tai yksityinen etu toisin edellytä. Lakiin perustuvan sovittelupalvelun yhteydessä syntyneen sovinnon suhde syyttäjän ratkaisutoimintaan ja sitä kautta näin syntyneen sovinnon todelliset oikeusturvavaikutukset osoittautuivat vaikeasti mitattavaksi ilmiöksi. Oikeusturvavaikutusten mittaamista haittasi muun muassa sovinnon tekemisen mahdollisuus myös lakisääteisen sovittelupalvelun ulkopuolella sekä sovittelussa olleiden lähisuhdeväkivaltarikosten ja ei läheisessä suhteessa olevien osapuolten välisen väkivaltarikosten vakavuuden eriparisuus.

Opinnäytetyössä tuodaan esille useita erilaisia tutkimuskohteita, jonka tuloksista olisi apua lähisuhdeväkivallan sovitteluun liittyvän päätöksenteon tukena. Esimerkiksi tietoa siitä, kuinka usein asianosaiset sopivat asiansa lakisäääteisen sovitteluprosessin ulkopuolella ja kuinka usein syyttäjä ottaa näin syntyneen sovinnon huomioon osana ratkaisutoimintaansa, olisi tärkeää saada. Tiedon tarvetta korostaa etenkin opinnäytetyössä ilmi tullut tieto siitä, että osapuolet selkeästi ilmaisevat sopivansa asioita myös itsenäisesti; kaikista lähisuhdeväkivallan sovittelusta kieltäytyneistä 29 % kertoivat jo sopineensa asian keskenänsäkeskenänsä, ilman lakisääteistä sovittelupalvelua.

Tutustu Hirvosen opinnäytetyöhön Asianomistajan oikeusturva lähisuhdeväkivallan sovitteluprosessissa Theseus-palvelussa.