YAMK-opinnäyte: Yhteistyötä kehittämässä pienten yritysten ja työterveyden välillä

YAMK-opiskelija Sanna Flink tarkasteli opinnäytetyössään työterveyden ja pienten yritysten välistä yhteistyötä ja sen ongelmakohtia.

Uutinen19.3.2021

Laurean Johtaminen ja kehittäminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa YAMK -koulutuksen opiskelija Sanna Flinkin opinnäytetyössä tarkasteltiin työterveyden yhteistyötä pienten yritysten kanssa. Opinnäytteen tarve oli työpaikkalähtöinen ja tuloksena kehitettiin erään työterveyshuollon yksikön omia toimintatapoja yhteistyön helpottamiseksi.

Yhteistyö on työterveyden perusta

Työterveysyhteistyötä selvitettiin opinnäytetyössä puolistrukturoidulla kyselyllä sekä yritysten edustajille että työterveyshoitajille. Kyselyyn vastasi 11 yrityksen edustajaa ja seitsemän työterveyshoitajaa. Tulos oli matalasta vastusmäärästä huolimatta samansuuntainen kuin aiemmissa vastaavissa tutkimuksissa: yritysten taholta melko harvoin tapahtuva yhteydenotto työterveyshuollon toimesta koettiin riittävänä, mutta työterveyshoitajat kokivat haasteita ja toivoivat tiheämpää yhteydenpitoa.

Yhteistyö työterveyden ja yritysten välillä on työterveystoiminnan perusta. Usein yhteistyön avainhenkilö työterveyshuollossa on työterveyshoitaja. Yhteistyö pienten alle 20 työntekijää työllistävien yritysten kanssa koettiin opinnäytetyön tulosten mukaan työterveyshoitajien taholta haasteellisena. Haasteita koettiin erityisesti yritysten edustajien tavoitettavuudessa, yhteistyön toteutumisessa sekä työterveyshuollon palvelujen vaikuttavuuden todentamisessa. Toisaalta pienten yritysten näkökulmasta harvoin tapahtuva melko vähäinen yhteydenpito koetaan riittävänä.

Vaikuttavuuden seurannassa haasteita

Yksi keskeisiä huomioita kyselyn tuloksissa oli, että vaikuttavuuden ja seurannan mittareita ei tunnisteta ja osittain niitä ei myöskään ole olemassa. Työterveyshoitajat eivät tienneet, miten työterveysyhteistyön toteutumista seurataan työterveyshuollon johdon taholta. Toisaalta seurantamenetelmät olivat puutteellisia ja riippuvaisia yksittäisen työterveyshoitajan kirjaamasta tiedosta. Vaikuttavuuden mittareita tulisi kehittää, jotta saatuja tuloksia voidaan hyödyntää yritysten kanssa tehtävän yhteistyön suunnittelussa.

Työterveyshoitajat kokivat myös, että eivät osaa markkinoida työterveyshuollon palveluja riittävästi pienille yrityksille. Työterveyshoitajilta odotetaan, että he osaavat kertoa yritykselle työterveyshuollon kustannuksista, niiden korvaamisen perusteista ja laajemmasta hyödystä työterveyshuollon palveluihin liittyen.

Kehittämistyölle tarvitaan johdon tuki

Yritysten edustajilta ei saatu kehittämisideoita työterveyshuollon vaikuttavuuden seurantaan. Tämä tulos oli myös odotettavissa. Heillä ei myöskään pääsääntöisesti ollut kiinnostusta kehittää työterveysyhteistyötä yhdessä työterveyshuollon kanssa. Näin ollen opinnäytetyöhön suunniteltua yhteiskehittämistä yritysten edustajien kanssa ei voitu toteuttaa, vaan suunnitellut kehittämistyöpajat järjestettiin työterveyshoitajien kesken.

Yhteenvetona voi todeta, että kehittämistyölle pitää olla johdon tuki ja siihen pitää saada varata riittävästi aikaa. Kehittämistyö pitää nähdä yhtenä tärkeänä työtehtävänä, johon luodaan todellinen mahdollisuus. Työterveysyhteistyön kehittäminen pienten yritysten kanssa jää usein pelkästään työterveyshoitajan vastuulle. Pitäisikö moniammatillisuutta pyrkiä lisäämään? Pitäisikö sopimusneuvottelujen käytäntöjä ja toimintatapoja muuttaa? Kenen vastuulla on, että pienten yritysten edustajat saavat riittävän tiedon työterveyshuollon hyödyistä ja vaikuttavuudesta? Vaikka paljon on vielä kehitettävää toimintatavoissa, on hyvä muistaa, että paljon asioita tehdään jo nyt hyvin ja työterveysyhteistyön periaatteita noudattaen.

Tutustu Sanna Flinkin opinnäytetyöhön Theseus-palvelussa.