Siirry sisältöön

Opiskelijat mukana kehittämässä vetovoimaisempaa Vantaan sairaalaa

Johtajuus, yrittäjyys ja uudistuva hoitotyö -opintojaksolla kehitettiin Vantaan sairaalan vetovoimaisuutta.

Opiskelijat harjoittelevat valkoiset takit päällä

Miten sairaalasta voidaan tehdä vetovoimaisempi työpaikka? Opiskelijat lähtivät selvittämään vastausta tähän kysymykseen Vantaan sairaalan ja Laurean yhteisessä projektissa, joka toteutettiin Johtajuus, yrittäjyys ja uudistuva hoitotyö -opintojaksolla.

Lopputuloksena syntyi ideoita vetovoimaisuuden parantamiseksi mm. työpaikkailmoitusten, sosiaalisen median ja tilaratkaisujen kautta. Lisäksi opiskelijat pureutuivat työnteon ja perehdyttämisen uusiin malleihin, joilla voidaan edistää työhyvinvointia ja -motivaatiota.

- Ehdottomasti lähdemme kehittämään näitä asioita, jotta saamme tulevaisuuden tekijöitä sairaalaan. Niin, että esimerkiksi opiskelija huomaisi harjoittelussa tämän olevan kiva paikka ja että tänne voisi tulla töihin, Vantaan sairaalan osastonhoitaja Virve Kokko pohtii.

Vetovoimaisuuden edistäminen on alalla ajankohtaista

Vantaan sairaalan ylihoitaja Tarja Mietola-Koivisto kertoo, että opiskelijaprojektin tarkoituksena oli kartoittaa, mitkä ovat vetovoimatekijöitä Vantaan sairaalan potentiaalisille tulevaisuuden työntekijöille.

- Tarvitsemme vahvaa ammattiosaamista ja meillä on mahdollisuus tarjota monipuolisia oppimispolkuja opiskelijoille ja aloittelevilla hoitajille. Meidän täytyy saada omat vahvuutemme esille, Tarja Mietola-Koivisto sanoo.

Vetovoimaisuuden kehittäminen terveydenhuoltoalalla on Tarja Mietola-Koiviston sekä osastonhoitajien Tuija Purhosen ja Virve Kokon mielestä yhteiskunnallisen tason asia, johon täytyy kehittää ratkaisuja. Heidän mukaansa terveydenhuoltoalalle kaivataan uusia tuulia, sillä jäykät toimintatavat eivät houkuttele nuoria alalle.

- Terveydenhuoltoala ei aina vastaa siihen, mitä nuoret odottavat työltä ja työyhteisöltä. Se vaatii ison muutoksen, Tuija Purhonen pohtii.

- Alalla pitäisi olla enemmän positiivista puhetta kehittymisestä ja uusista ratkaisuista sen sijaan, että painotetaan vain, kuinka raskas ala on, Virve Kokko jatkaa.

Muutos lähtee konkreettisista kehitysehdotuksista

- Kun projektin loppuesityksen sai valmiiksi, niin siitä tuli ihana onnistumisen tunne. Laitoimme tiimin kesken toisillemme viestiä, että kiitos, oli mukava tehdä tätä teidän kanssanne, projektissa mukana ollut sairaanhoitajaopiskelija Margit Kiisk kertoo.

Kehitysehdotukset vetovoimaisuuden parantamiseksi kumpusivat sairaalan työntekijöiden sekä sairaanhoitajaopiskelijoiden ja -alumnien haastatteluista. Margit ideoi tiiminsä kanssa parannuksia sairaalan työpaikkailmoituksiin, jotta ne olisivat opiskelijoille ja potentiaalisille työntekijöille mahdollisimman informatiivisia ja selkeitä.

- Harjoittelupaikkailmoitukset vaikuttavat siihen, tuleeko opiskelijoita harjoitteluun, ja sitä myötä työntekijöiksi. Itsekin olen jäänyt harjoittelusta töihin, Margit pohtii.

Vantaan sairaalasta kerrotaan, että kaikkia opiskelijoiden ideoita voidaan käytännössä ottaa kokeiluun. Esimerkiksi työpaikkailmoituksia sekä opiskelijoiden perehdyttämistä aiotaan alkaa kehittää saman tien.

- Projektin toteuttaminen oikealle organisaatiolle toi motivaatiota, sillä tiesimme että joku ottaa ideat vastaan tosissaan. Loppujen lopuksi tämä auttaa potilaita ja se ajaa eniten motivaatiota, opiskelija Margit Kiisk kertoo.

Onnistuneen projektin takana hyvä tiimi ja toimiva ohjaus

Sosionomiopiskelija Janita Westlin pureutui tiiminsä kanssa vetovoimaisuuteen sairaalan tilaratkaisujen näkökulmasta. Tilaratkaisut vaikuttavat työhyvinvointiin sekä työn sujuvuuteen ja ilmapiiriin. Janita kertoo, että projektista erityisesti jäi mieleen opettajilta saatu ohjaus sekä hyvä tiimi.

- Pääsimme porukassa käymään ideoita läpi turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä. Opettajilta sai hyvää tukea, emmekä jääneet milloinkaan yksin. Kun lähtee tekemään isoa projektia ison yhteistyökumppanin kanssa, saattaa mietityttää, että uskaltaako tähän lähteä. Oli ihanaa, että meillä oli hyvät opettajat ja tiimi, niin ei tullut tunnetta, että tämä on liian vaikeaa tai että olisi ollut yksin, Janita kertoo.

Opintojakso oli monialainen, ja siihen kutsuttiin opiskelijoita eri aloilta. Janita Westlin toivoisi, että useammat sosionomiopiskelijat uskaltaisivat lähteä vastaaviin projekteihin mukaan:

- Tällainen projekti antaa ihan eri tavalla näkemystä ja osaamista. Luulen, että meidän ryhmässämme monialaisuus toi myös laajempaa näkökulmaa.