YAMK-opinnäyte: Seksuaalikasvatus on myös jälkihuollon sosiaaliohjaajan työtä
Heidi Koponen tutki opinnäytetyössään, millä tavoin seksuaaliterveys huomioidaan lastensuojelun jälkihuollon sosiaaliohjauksessa.
Osana sosionomi (YAMK) -opintoja toteuttamani opinnäytetyön tulokset osoittavat, että Helsingin kaupungin lastensuojelun jälkihuollon asiakasnuoret tarvitsevat seksuaalikasvatusta ja jälkihuollon sosiaaliohjaajat toimivat usein sen toteuttajina. Opinnäytetyön tulokset tuottivat tarvittavaa tietoa jälkihuoltonuorten seksuaaliterveydestä ja sen huomioimisen tärkeydestä ja tätä tietoa voidaan hyödyntää Helsingin kaupungin jälkihuollon sosiaaliohjauksen kehittämisessä.
Jälkihuoltonuoren seksuaaliterveys
Osana opinnäytetyön aineiston keruuta toteutetun kyselyn tuloksista ilmeni, että jälkihuollon asiakasnuorten seksuaaliterveystiedot ovat osittain heikolla tasolla. Eniten seksuaaliterveyteen liittyviä tietoa asiakasnuoret saivat internetistä sekä kavereilta ja ystäviltä. Jälkihuollon sosiaaliohjaajilta nuoret kertoivat saaneensa tietoa vain vähän, mutta seksuaalisuudesta keskustelemisen koettiin sosiaaliohjaajan kanssa olevan mahdollista.
Terveydenhuollosta avun hakeminen seksuaaliterveyteen liittyvässä asiassa oli vaikeaa viidesosalle opinnäytetyön kyselyyn vastanneista. Apua ja tukea seksuaaliterveyteen liittyen jälkihuollon sosiaaliohjaajalta koki saaneensa 38 % vastaajista.
Seksuaaliterveys jälkihuollon sosiaaliohjaajan työssä
Jälkihuollon sosiaaliohjaajat kertoivat opinnäytetyötä varten tehdyissä haastatteluissa keskustelevansa seksuaaliterveydestä ja seksuaalisuudesta asiakkaidensa kanssa. Keskusteluissa painottui seksuaalikasvatukselle ominainen oikean ja luotettavan tiedon antaminen sekä nuoren tukeminen tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Keskustelujen aiheet painottuivat parisuhteisiin, raskauden ehkäisyyn ja asiakasnuoren vanhemmuuteen, mutta myös seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiin tai esimerkiksi vastikkeelliseen seksiin tai seksuaaliseen kaltoinkohteluun liittyvät aiheet tulivat esille.
Sosiaaliohjaajien seksuaalisuuden puheeksi ottamisen tavat vaihtelivat työntekijöiden välillä, mutta asia oli kaikille tuttu ja se koettiin osaksi omaa työtä. Asiakkaan seksuaaliterveydestä kirjaamisen tavat olivat myös erilaisia ja sosiaaliohjauksen suunnitelmissa painottuivat maininnat asiakkaan parisuhteesta ja nuoren käyttämästä ehkäisystä. Sosiaaliohjaajan työtä ja sen tavoitteita seksuaaliterveyteen liittyen suunnitelmissa kuvattiin vain vähän.
Seksuaalisuuden puheeksi ottamiselle ja seksuaaliterveyden huomioimiselle koettiin tarpeelliseksi luoda yhteinen malli tai ”raami”, jotta sosiaaliohjaajien työ ja asiakkaiden saama palvelu olisivat tasalaatuisia. Opinnäytetyössä esitellään kehittämistyön tueksi kaksi seksuaalisuuden puheeksi ottamisen mallia, joita yhteisen mallin ja käytännön luomisessa voidaan opinnäytetyön tulosten lisäksi hyödyntää.
Opinnäytetyön toteutus
Opinnäytetyön aineiston keruu tapahtui vuosina 2018-2019 ja tietoa kerättiin Helsingin kaupungin jälkihuollon 18-20-vuotiailta asiakasnuorilta, kymmeneltä jälkihuollon sosiaaliohjaajalta sekä asiakastietojärjestelmään (Effica YPH) kirjatuista sosiaaliohjauksen suunnitelmista. Opinnäytetyöllä oli Helsingin kaupungin myöntämä tutkimuslupa.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistoiminnan taustatutkimuksena sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Asiakkaille suunnatun kyselyn aineiston keruun ja analysoinnin menetelmät olivat kvantitatiivisia, sosiaaliohjaajien haastattelujen sekä sosiaaliohjauksen suunnitelmien dokumentoinnin tarkastelun menetelmät kvalitatiivisia. Aineistoista sosiaaliohjaajien haastattelut tuottivat eniten vastauksia opinnäytetyön tutkimuskysymyksiin.
Tutustu opinnäytetyöhön Theseus-palvelussa.
Lisätietoja:
Heidi Koponen, opinnäytetyön tekijä
Sosiaalialan käytäntöjen asiakaslähtöinen kehittäminen, YAMK
puh. +358406624399
sähköposti heidi.amalia@gmail.com