YAMK-opinnäyte: Kehitysvammaisten asukkaiden ja heidän omaistensa ääni kuuluville asumispalveluiden valvontakäynneillä

Suomessa vammaisten asumispalvelut ovat olleet kehittämisen kohteena viimeisten 20 vuoden aikana. Vaikka kehitystä on tapahtunut, ei se tutkimusten perusteella ole ollut vielä riittävää. Kehitysvammaiset asukkaat eivät saa riittävästi tukea valintojen tekemiseen tai oman mielipiteen ilmaisemiseen. Heidän yksilöllisiä tarpeitaan ja toiveita ei myöskään huomioida riittävästi asumispalveluiden osalta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016.) Asumispalveluiden laatuun on kuitenkin mahdollista vaikuttaa valvonnan avulla. Valvonta on palveluiden laadun kannalta merkityksellistä, sillä sen avulla voidaan varmistaa asiakkaiden perusoikeuksien toteutuminen. Valvonnan kautta myös ohjataan ja tuetaan palveluntuottajaa kehittämään palvelua siten, että se on turvallista ja lainmukaista. (Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus 2023.)

Helsingissä vammaispalveluiden valvontaa toteuttaa vammaistyön ostopalveluyksikkö, jossa aloitin projektisuunnittelijan työt tammikuussa 2022. Projektityöni aikana kehitin ostopalvelutiimin kanssa kehitysvammaisille asukkaille ja heidän omaisillensa suunnatut haastattelulomakkeet sekä - käytännöt asumispalveluiden valvontakäynneille. Kehittämistyöni oli osa Laurean ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötä ja haastattelulomakkeita testattiin yhden kehitysvammaisten ympärivuorokautisen asumisyksikön valvontakäynnin yhteydessä. Tavoitteena oli, että haastattelulomakkeisiin kerätyn tiedon avulla kehitysvammaisten asumispalvelun laatua sekä sisältöä voidaan arvioida valvontaprosessin aikana ja tarvittaessa voidaan puuttua havaittuihin epäkohtiin. Lisäksi haastattelujen avulla saadaan esille asumisyksikön toiminnan vahvuudet ja se, miten palvelua voidaan kehittää.

Haastattelulomakkeisiin kerätyn tiedon avulla kehittämistehtävään osallistuneen asumisyksikön palvelun laatua sekä sisältöä oli mahdollista arvioida hyvin laajasti asukkaiden ja omaisten näkökulmasta. Kuvallisen tuen avulla puolet haastateltavista asukkaista pystyi kertomaan kokemuksiaan siitä, missä arjen asioissa he voivat itse tehdä päätöksiä ja valintoja. Muutama haastateltava asukas toi rohkeasti esille omia toiveita asioista, joista he haluaisivat päättää enemmän. Asukashaastatteluista saadun tiedon avulla oli myös mahdollista arvioida sitä, miten asukkaiden osallisuutta sekä sosiaalisia suhteita vahvistetaan esimerkiksi tukemalla kodin ulkopuolisiin harrastuksiin osallistumisessa.

Asukkaiden omaisten ja läheisten haastattelut toivat esille tärkeitä huomioita asumisyksikön turvallisuuteen, asukkaan saaman hoitoon ja huolenpitoon sekä työntekijöiden ammattitaitoon liittyen. Valvonnan näkökulmasta saimme myös tärkeää tietoa siitä, mikä asumisyksikössä toimii, mitä olisi hyvä kehittää ja miten omaiset kokevat asumisyksikön palvelun laadun ja hoidon tason. Omaisten haastattelut täydensivät ja tukivat myös asukkaiden vastauksia ja varmensivat entisestään sitä kuvaa, mikä valvontaa tekeville työntekijöille oli syntynyt yksikön toiminnan laadusta valvontaprosessin aikana. 

Kyseinen haastattelutapa ja haastattelulomakkeen kysymykset eivät soveltuneet vaikeammin kehitysvammaisten asukkaiden haastattelemiseen. Valvontakäynnillä on kuitenkin mahdollista arvioida heidän asumisolojaan ja palvelun laatua ilman haastatteluja. Keskeisiä huomioita pystyi valvontakäynnillä tekemään siitä, miten asukas pystyy yksikössä liikkumaan, millainen asukkaan huone on, millainen asukkaan ulkoinen olemus on esimerkiksi hygienian ja vaatetuksen suhteen sekä millainen asumisyksikkö on ilmapiiriltään sekä viihtyvyydeltään. Lisäksi oli mahdollista havainnoida sitä, miten työntekijät ottavat kontaktia vaikeimmin kehitysvammaisiin asukkaisiin, miten työntekijät puhuttelevat asukasta ja onko asukkaalla käytössä kommunikaation apuvälineitä mielipiteensä ilmaisemiseen. Haastattelut eivät siten ole ainoa keino saada asukkailta informaatiota valvontaprosessin aikana.

Haastatteluun osallistuneita kehitysvammaisia asukkaita oli 13 ja heidän omaisiaan sekä läheisiään yhdeksän. Noin puolet haastateltavista 13 asukkaasta hyötyi vastaus- ja tukikuvien käytöstä tässä kokeilussa. Kuvien kohdalla haasteena on usein se, millaisia kuvia kehitysvammainen henkilö on tottunut arjessaan käyttämään. Käytetyt kommunikaatiokuvat voivat olla eri henkilöillä hyvinkin yksilöllisiä. Tästä syystä kaikille soveltuvien vastauskuvien löytäminen ei ole yksinkertaista tai helppoa. Ennen haastatteluja tuleekin asukkaiden kommunikaation erityistarpeista saada enemmän tietoa. 

Omaisille suunnattuja haastatteluja ei vammaispalveluiden valvontakäynteihin liittyen ollut aiemmin tehty Helsingissä. Tästä syystä asukkaiden omaisten ja läheisten mukaan ottaminen osaksi valvontaprosessia oli tärkeä huomioida ja testata. Omaisten ja läheisten haastattelut toteutettiin puhelimitse ennen ja jälkeen varsinaisen valvontakäynnin. Haastateltavat omaiset ja läheiset kokivat, että kyseisen haastattelun tekeminen olisi jatkossakin erittäin tärkeää asumispalvelun laadun arvioinnin osalta. Lisäksi haastateltavilla oli mahdollisuus kysyä muitakin asioita vammaisten asumispalveluihin liittyen. Näin haastattelu ei rajautunut pelkästään vain haastattelulomakkeen sisältöön.

Ennen varsinaisia haastatteluja toteutin myös laajan alkukartoituksen muiden kuntien valvontaraporteista, joista käytetään valvonnassa käsitettä tarkastuskertomus. Tarkastuskertomukseen kootaan keskeiset huomiot valvontakäynneiltä ja ne ovat julkisia asiakirjoja, jotka lähetetään valvontakäynnin jälkeen aluehallintovirastoon ja palveluntuottajalle. Kartoituksen aikana kävin läpi 80 tarkastuskertomusta, jotka Helsingin kaupunki oli saanut vuosien 2019–2021 aikana muilta kunnilta, joiden yksiköissä asui helsinkiläisiä asukkaita. Kartoituksen perusteella kehitysvammaisten asukkaiden tai heidän omaisten ääni ei juurikaan kuulunut tai näkynyt asumisyksiköiden valvontakäynneillä. Tarkastuskertomusten perusteella vain 14 valvontakäynnillä oli tavattu asukkaita. Tapaamiset sekä haastattelut olivat olleet hyvin vapaamuotoisia eikä tarkkoja haastattelukysymyksiä ollut saatavilla raporteista. Näin opinnäytetyöni aihe sai vahvistusta aiheen esille nostamiseksi kehittämistutkimuksen avulla.  

Kehitettävää on edelleen siinä, miten laajasti kehitysvammaiset asukkaat voivat asumispalveluunsa vaikuttaa ja millaisin kommunikaation keinoin heille asioita selvennetään. Omaisille suunnattuja puhelinhaastatteluja tullaan Helsingin vammaistyön ostopalveluyksikössä jatkamaan valvonnan osalta. Omaisten puhelinhaastattelujen organisointi vie enemmän aikaa sekä resursseja. Tästä syystä niiden tekeminen tulee jatkossa kohdentaa esimerkiksi asumisyksiköihin, joissa asuu vaikeammin kehitysvammaisia asiakkaita.    

Lisätietoja:

Elina Rauhala
Voimavaraistavien työtapojen johtaminen ja kehittäminen sosiaali- ja terveysalalla, sosionomi (ylempi AMK)
elina.rauhala@hel.fi