YAMK-opinnäyte: Perhekuntoutukseen valikoituminen lastensuojelun avohuollon tukitoimena


​Perhekuntoutukseen tarjotaan yhä vaikeampien ongelmien kanssa painivia perheitä mutta asiakkaaksi valikoitumisessa juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevat saattavat jäädä ilman tukea. Perhekuntoutuksen avulla toteutetaan arviota perheen tilanteesta ja voidaan luoda edellytyksiä kuntoutumiselle, jolloin perheiden tukemiseen arjen tasolla tulisi panostaa.

Lapsen oikeuksista on säädetty erikseen Suomen perustuslaissa ja Suomessa voimaan tulleissa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa erityisesti lapsen oikeuksien yleissopimuksessa. Lastensuojelulaki perustuu lapsen kansainvälisesti tunnustettuihin oikeuksiin, joita ovat muun muassa etusija erityiseen suojeluun, oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön sekä tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen. Vastuu lapsen hyvinvoinnista on ensisijaisesti lapsen vanhemmilla ja huoltajilla. Viranomaisen puuttuessa perheen tilanteeseen, tulee heidän kaikin tavoin edesauttaa vanhempien kasvatustehtävää, myös silloin kun järjestetään lastensuojelulain mukaisia palveluja.

Lastensuojelullinen perhekuntoutus paikannetaan yleensä lastensuojelun viimesijaiseksi toimenpiteeksi ennen lapsen mahdollista huostaanottoa. Diakonia-ammattikorkeakoulu on toteuttanut yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa laitosmuotoisen perhekuntoutuksen vaikutuksia kartoittavan hankkeen, joka päättyi vuonna 2014. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa perhekuntoutuksen merkityksestä ja vaikutuksista lasten huostaanottojen vähentäjänä sekä perhekuntoutuksen paikasta osana kuntien lastensuojelutyötä.

Hankkeeseen tehty opinnäytetyö ajoittuu vuoteen 2015, jolloin Helsingin kaupunki ei enää käyttänyt Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämää ympärivuorokautista perhekuntoutusta ostopalveluna. Opinnäytetyön tavoitteena hankkeessa oli tuoda esiin lastensuojelun avohuollon sosiaaliohjaajien, sosiaalityöntekijöiden ja asiakasohjausryhmän jäsenien näkökulmia miten perheet valikoituvat kuntoutukseen ja mitkä tekijät mahdollisesti estävät kuntoutukseen pääsyn. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisia tutkimus menetelmiä käyttäen, ryhmähaastatteluilla, jotka perustuivat etukäteen suunnitelluille teemoille. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Heikoimmassa asemassa olevat perheet eivät tule autetuiksi

Perhekuntoutuksen sijoittuessa lastensuojelun viimesijaiseksi palveluksi, kuntoutukseen ohjautuvilla perheillä tavataan usein moninaisia ongelmia, jotka ovat kehittyneet vaikeiksi pitkän ajan kuluessa. Sosiaalityöntekijöiden haastatteluissa tuli esiin, että perheiden ongelmien nähdään olevan jo liian pitkällä perhekuntoutukseen ohjautumisen vaiheessa ”me ohjataan liian vaikeasti jo traumatisoituneessa tilassa olevia perheitä (perhekuntoutukseen), jolloin se auttaminen on vaikeampaa.”

Kuntoutuminen vaatii asiakkailta ainakin kohtalaisia voimavaroja ja kykyä käsitellä vaikeita asioita. Tällöin ei voida odottaa, että perheet kuntoutuisivat lyhyessä ajassa, tai vain kevyen intervention avulla. ”…monilla asiakkailla ne ongelmat, tai ne haasteeton sen verran isoja, että ne ei millään parin kuukauden työskentelyllä ratkene ne asiat, et vaatii ehdottomasti sen pitkäkestoisen kuntoutuksen” Perheet kaipaavat intensiivistä ja pitkäaikaista tukemista kuntoutuakseen. Samankaltaisiin päätelmiin on tultu myös muissa perhekuntoutusta käsittelevissä tutkimuksissa.

Asiakkaaksi valikoituminen avohuollon tukitoimena järjestettävään ympärivuorokautiseen perhekuntoutukseen, pohjautuu vahvasti sosiaalityöntekijöiden käsityksiin perheen tilanteesta. Näyttää siltä, että auttamisjärjestelmän sisällä on näkyvissä asiakasvalikointia ja syrjäyttäviä mekanismeja, jotka koituvat heikoimmassa asemassa olevien perheiden avunsaannin esteeksi. Kyseessä on palvelun tarjoajien asettamat kriteerit, jotka rajaavat liian huonossa kunnossa olevat asiakkaat palvelun ulkopuolelle. Sosiaalityöntekijöiden näkemyksen mukaan perhekuntoutuksen pääsyn kriteereinä ovat tällä hetkellä ainakin riittävän hyvän suomen kielen taito, pysyvä asunto, työssä käyminen sekä hallinnassa oleva mielenterveys- tai päihdeongelma. Tällöin lapsen lastensuojelullisen tukitoimen tarvetta arvioidaan suhteessa sekä hänen omiinsa että perheen voimavaroihin ja kykyihin kuntoutua perhekuntoutuksen avulla.

Perhekuntoutuksessa painottuu perheen tilanteen arviointi

Lastensuojelun asiakkaiden todellinen tilanne ei aina ratkea avohuollon perhetyön keinoilla. Epätietoisuus perheen tilanteesta sekä avun tarpeesta saattaa ohjata sosiaalityöntekijöitä sijoittamaan perheitä perhekuntoutukseen, jonka avulla pyritään selvittämään, miten perheen arki oikeasti sujuu.

Sosiaalityöntekijät toivovat saavansa kuntoutuksen avulla lisäinformaatiota perheistä arvioinnin ja mahdollisen huostaanottopäätöksen tueksi. ”se mikä yhdistää näitä perheitä, mitkä mulla on ollu perhekuntoutuksessa, on semmonen  epäluottamus ehkä sitä perhettä kohtaan, mutta myös semmonen epätietoisuus, että mitä siellä perheessä oikeesti tapahtuu, joka ei avaudu sillä kerran tai kaksi viikossa käynnillä. Hirveen suuria huolia, mutta joko perhe ei itse halua kertoo mitään, tai se mitä he kertoo, on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä meille tulee faktoja poliisilta tai muualta.”

Sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta perhekuntoutusjakso voidaankin nähdä joskus enemmän arviointina kuin kuntouttamisena. Ympärivuorokautista vanhemmuuden arviointia avohuollon tukitoimena voidaan toteuttaa tällä hetkellä vain perhekuntoutuspalvelu järjestelmän avulla.  Arvioinnin painottuminen perhekuntoutukseen voi merkitä sitä, että lastensuojelun avohuollossa ei syystä tai toisesta voida tällä hetkellä toteuttaa tarpeeksi arviota perheen tilanteesta.
Tärkeäksi kysymykseksi nousee, tulisiko kuntoutus ja arviointi erottaa toisistaan selkeästi, vai kuuluvatko tukeminen ja arviointi yhteen ikään kuin toisiaan tukien. Tulisiko palvelujärjestelmässä olla erikseen tarjolla arviointia tuottava palvelu, jotta sosiaalityöntekijällä olisi paremmat mahdollisuudet tilata oikeanlaista palvelua perhettä tukeakseen.

Perhekuntoutus luo edellytyksiä muutokselle

Perhekuntoutuksen avulla voidaan vaikuttaa kuntoutumisen edellytyksien parantumiseen perheissä ja sen kautta auttaminen ja avun vastaanottaminen helpottuu myös jatkossa. ”Se perhekuntoutus oli siinä se, joka loi sen maaperän, että pysty sitten tekemään sitä työskentelyä”.

Perhekuntoutus nähtiinkin ennen kaikkea eräänlaisena sysäyksenä, jolla päästään eteenpäin, jolloin kuntoutuminen on mahdollista. Ammattilaiset näkevät usein lapsen hyvinvoinnin kietoutuvan läheisiin ihmisiin ja lasten oletetaan hyötyvän vanhempien saamasta avusta. Perhekuntoutuksen vahvuuksia tarkastelleen voidaan varovasti todeta, että perhekuntoutuksella voidaan edistää lapsen kasvuolosuhteita vanhempien ymmärryksen lisääntymisen ja vanhemmuuden vahvistumisen myötä. Lisäksi lapsen kasvuolosuhteisiin vaikuttaa konkreettisesti perheissä tapahtunut arjen jäsentyminen ja erilaisten toimintamallien saaminen arjen ja vanhemmuuden tueksi.

Eri orientaatiot hakevat paikkaansa perhekuntoutuksessa

On hyvä pohtia, olisiko perheiden syytä tulevaisuudessa ohjautua perhekuntoutukseen varhaisemmassa vaiheessa, jolloin perheen ongelmat eivät olisi ehtineet muodostua niin vaikeiksi ja energiaa olisi jäljellä vielä kuntoutumiselle. Toisaalta keskustelua kaivataan myös siitä, tulisiko perhekuntoutuksen jakautua enemmän matalan kynnyksen ennaltaehkäisevään toimintaan, joka tapahtuisi ihmisten kotona ja laitosmuotoiseen toimintaan, jossa autettaisiin vaikeammin oirehtivia perheitä.

Tällä hetkellä laitosmuotoista toimintaa vähennetään jatkuvasti eri palvelusektoreilla sosiaali- ja terveysalalla, jolloin riskinä voi olla, että kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevat perheet jäävät vaille tarvitsemaansa apua. Taloudelliset seikat ohjaavat poliittisia päätöksiä mutta perheet tarvitsevat apua ja tukea yhteiskunnallisesta tilanteesta riippumatta.

Haastatteluissa sosiaalityöntekijät pohtivat, mihin voisivat ohjata niitä perheitä, joiden auttamiseksi ei enää riitä kevyet interventiot, jos laitosmuotoiset ympärivuorokautiset kuntoutuspaikat lakkautetaan kokonaan. Ehkäisevään toimintaan panostaminen on monella tapaa perusteltua, mutta on tärkeää myös pohtia löytyykö Suomesta edelleen tilausta myös laitosmuotoiselle ja ympärivuorokautiselle perhekuntoutukselle? Perhekuntoutuksen valmiuksien muokkaaminen vastaamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden tuen tarpeeseen vaatii myös lisää kehittämistyötä. Oikea-aikaisen palvelun saatavuuteen olisi jatkossa panostettava, jotta tarve ja palvelu kohtaisivat ja hyöty perhekuntoutuksesta olisi mahdollisimman suuri.

Lisätietoja:

Minna Rautio
Terveyden edistämisen koulutusohjelma, Sosionomi (YAMK)


Viimeksi muokattu 1.6.2016 14:29