Siirry sisältöön

YAMK-opinnäyte: Neurokirjon asiakkaan tunnistamisen ja kohtaamisen haasteet asunnottomuustyössä

Elina Muikku selvitti YAMK-opinnäytetyössään miten neurokirjon asiakkaiden erityistarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon asunnottomuustyössä.

Kuvituskuva.

Opinnäytetyömme kehittämistehtävänä oli selvittää, miten neurokirjon asiakkaiden erityistarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon asunnottomuustyössä. Tavoitteena oli tutkia haasteita, joita ammattilaiset kokivat asunnottomuustyössä neurokirjon asiakkaiden tunnistamisessa ja kohtaamisessa. Saaduista tuloksista kehitimme asiakastyön tueksi konkreettisen työvälineen, huoneentaulun. Huoneentaulun tarkoitus on tarjota ammattilaisille käytännönläheisiä vinkkejä neurokirjon asiakkaan tunnistamiseen ja kohtaamiseen. 

Yhdenvertainen asunnottomuustyö kaipaa parempaa tietämystä neurokirjon erityispiirteistä. Neurokirjon tunnistaminen ja erityistarpeet huomioon ottava kohtaaminen vaatii ammattilaisilta parempaa neurokirjon osaamista. Neurokirjon osaamisen ei tulisi olla sattumanvaraista, eikä olla riippuvainen ammattilaisen henkilökohtaisista oppimisintresseistä.

Tulokset osoittivat, että neurokirjon asiakkaan tunnistaminen vaikeutuu, kun tunnistaminen jää ammattilaisen havaintojen ja sattumanvaraisen neurokirjon tietämyksen varaan, erityisesti silloin, kun asiakas ei itse ole tietoinen neurokirjon erityisyydestään. Tulokset toivat ilmi, että neurokirjon erityispiirteet huomioon ottava kohtaaminen liittyi ammattilaisen omaan vuorovaikutusosaamiseen, reflektiiviseen työotteeseen sekä kykyyn tarkastella neurokirjon asiakkaan käyttäytymistä. 

Ammattilaisen riittämätön ymmärrys neurokirjosta ja sen ilmenemismuodoista voi johtaa asiakkaan käyttäytymisen virheelliseen tulkintaan tai siihen, ettei sitä tunnisteta lainkaan. Neurokirjon piirteet sekoittuvat helposti muihin ilmiöihin, kuten päihteiden käyttöön tai traumakokemuksiin. Ammattilaiset toivat esiin halun kehittää neurokirjon osaamista, nykyisin neurokirjon tunnistaminen pohjautuu ammattilaisen intuitioon tiedon sijaan. Samoin ammattilaiset korostivat, että neurokirjon erityistarpeiden parempi huomioiminen asunnottomuustyössä edellyttää asiakkaiden palvelupolkujen selkiyttämistä. Tarvitaan myös fyysisten asiakastilojen rauhoittamista ja rakenteellista kehittämistä esimerkiksi jakamalla neurokirjon osaamista työyhteisöissä. Neurokirjon osaamisen lisäämiseksi ammattilaisten kehittämisideat koskivat lisäkoulutusten järjestäminen neurokirjosta, matalan kynnyksen konsultaatiomahdollisuuksia ja tiimien sisäistä tiedonvaihtoa asiaan liittyvästä kokemustiedosta. Ammattilaiset tunnistivat kehitystarpeiksi myös yhteistyön lisäämisen ja selkeyttämisen eri toimijoiden välillä. 

Opinnäytetytössä esitetään useita jatkokehittämisen mahdollisuuksia. Jatkokehittämisen aiheiksi ovat muun muassa systemaattisten havainnointivälineiden kehittämisen neurokirjon asiakkaiden tunnistamisen tueksi, neurokirjon asiakkaiden kokemusten kartoittaminen palveluiden saavutettavuudesta ja kohtaamisen laadusta sekä neurokirjon tunnistamista vaikeuttavien ilmiöiden päällekkäisyyksien selvittäminen.

Opinnäytetyön työelämätilaajana toimi Vailla vakinaista asuntoa ry:n Neuropsykiatrisen osaamisen lisääminen asunnottomuustyössä -hanke, jonka tavoitteena on lisätä neuropsykiatrista osaamista asunnottomuustyössä. Opinnäytetyö tehtiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana, jossa hyödynnettiin laadullista tutkimusotetta. Aineiston keräsimme asunnottomuustyön ammattilaisten haastatteluilla. Analyysissa hyödynnettiin sisällönanalyysia. Opinnäytetyön tulokset hyödyttävät sekä asunnottomuustyössä että muussa kohtaamistyössä toimivia ammattilaisia, neurokirjon ilmiöihin perehtyneitä asiantuntijoita sekä neurokirjon asiakkaita.

Tutustu opinnäytetyöhön Neurokirjon asiakkaan tunnistaminen ja kohtaaminen asunnottomuustyössä Theseus-palvelussa.

Lisätietoja:

Elina Muikku, opinnäytetyön tekijä
Rikosseuraamusalan kehittäminen ja johtaminen (YAMK), Laurea- ammattikorkeakoulu