YAMK-opinnayte: Suomi valtiollisen tiedustelun kynnyksella


​Laurea-ammattikorkeakoulun Turvallisuusjohtamisen (YAMK) koulutusohjelmasta valmistui syyskuussa opinnäytetyö, jossa arvioitiin siviilitiedustelulain mahdollisia vaikutuksia sisäisen turvallisuuden viranomaiskentässä. Tässä tiedustelun ja rikostorjunnan välistä suhdetta selvittäneen aiemman opinnäytetyön jatkotutkimuksessa pureuduttiin vaihtoehtoisten skenaarioiden kautta lainvalvontaviranomaisten tehtäviin ja vastuisiin, keskinäiseen yhteistyöhön sekä hallinnollisiin rakenteisiin liittyviin muutosmahdollisuuksiin. Tutkimuksessa hyödynnettiin tulevaisuudentutkimuksen metodeita. Tutkimuksen laativat Niko Anttola ja Janne Takkunen.

Tiedustelun suhde rikostorjuntaan vaikuttaa tutkimuksen perusteella edelleen melko ristiriitaiselta. Julkisuudessa mm. eri viranomaistahojen antamat näkemykset tiedustelulakihankkeen etenemissuunnasta ja toisaalta lainvalmistelun pohjana toimineen tiedonhankintalakityöryhmän loppuraportin sekä muun virallismateriaalin johtopäätökset eivät aina näytä kohtaavan. Ristiriidat ovat koskettaneet lähinnä sitä, saako poliisi tiedustelulakiuudistuksen myötä lisää rikostorjuntavaltuuksia kotimaassa.

Tuoreimman tiedon valossa tuleva tiedusteluviranomainen voisi suorittaa salaista tiedustelua Suomessa, mutta kyse on silloin muusta kuin rikosperusteisesta tiedonhankinnasta.  Julkisuudessa käyty keskustelu aiheesta on pysynyt varsin käsitteellisellä tasolla, mikä on toisaalta ymmärrettävää aiheesta annettujen osin ristiriitaisten tietojen vuoksi.  Tutkimuksen johtopäätöksissä on kuvattu siviilitiedustelun toteuttamisen todennäköisintä skenaariota ja sen perusteita.

Tutkimuksen perusteella oli havaittavissa, että valtiollinen tiedustelu tulee muuttamaan nykyisten rikostorjuntaviranomaisten ja rikostorjuntaan käytettävien toimivaltuuksien rajapintoja. Suojelupoliisista näyttäisi muodostuvan siviilitiedustelulain myötä koti- ja ulkomaan tiedustelutoimivaltuuksin varustettu viranomainen, mikä kansainvälisen vertailun valossa tarkoittaisi siviilitiedusteluviranomaisena toimivaa turvallisuustiedustelupalvelua. Suojelupoliisin hiljattain uudelleen arvioitu asema sisäministeriön alaisena valtakunnallisena poliisiyksikkönä kuitenkin puoltaisi sen säilymistä jatkossakin poliisin tiedusteluyksikkönä.

Suojelupoliisin kotimaan tiedonhankinnan oikeudet lisääntyisivät muutoksen myötä merkittävästi, sillä lainsäädäntöön ollaan tavoittelemassa kansallisen turvallisuuden käsitettä salaisen tiedonhankinnan perusteeksi. Toisin sanoen suojelupoliisi voisi käyttää poliisilain mukaisia salaisia tiedonhankintakeinoja kuten telekuuntelua tai teknistä tarkkailua vailla yhteyttä rikoksen käsitteeseen. Laajenevien toimivaltuuksien myötä suojelupoliisin on arveltu joutuvan luopumaan esitutkintavaltuuksistaan, eli se ei voisi lakiuudistuksen myötä enää tutkia rikoksia. Tämä sinänsä vain voimistaisi suojelupoliisin nykyistä tiedustelullista roolia, jossa nykypäivänäkin rikoksen selvittämisellä eli esitutkinnalla on vain pieni rooli. Se voiko suojelupoliisi tulevaisuudessa suorittaa Suomessa sekä poliisilain mukaista rikostiedustelua että saman lain nojalla kansallisen turvallisuuden perusteella ei-rikosperusteista tiedustelua, selviää lähiaikoina tiedustelulainsäädännön valmistelutyön päätyttyä.

Suojelupoliisin ulkomaille suunnattujen toimivaltuuksien osalta keskustelussa on nostettu esiin ulkomaan henkilötiedustelu ja ulkomaan tietojärjestelmätiedustelu, mikä tarkoittaisi Suomen lainsäädäntöön perustuvaa oikeutta suorittaa salaista tiedustelua myös ulkomailla. Tätä tiedustelutietoa voitaisiin käyttää valtion poliittisen päätöksenteon tukena siten, että tiedon avulla voitaisiin vaikuttaa ja varautua turvallisuusympäristössä esiintyviin uhkiin, riskeihin ja toisaalta hyödyntää sen mahdollisuuksia.

Tietoliikennetiedustelun kohdalla kyse olisi tietoliikenteen kohdennetusta seulonnasta, jolla pyrittäisiin löytämään tiettyihin hakukriteereihin perustuva ja tiedustelutehtävän kannalta olennainen aineisto rajat ylittävästä tietoliikenteestä. Tietoliikennetiedustelua on kaavailtu pääasiassa puolustusvoimien tai teleoperaattoreiden suoritettaviksi.
Suojelupoliisi voisi mahdollisesti hyödyntää tietoliikennetiedusteluviranomaisen palveluja toimeksiantojen kautta omalla toimialallaan. Yhdeksi toimeksiantoviranomaiseksi on arveltu keskusrikospoliisia. Tietoliikennetiedustelun mahdollisena toimeksiantajana keskusrikospoliisin tiedonhankintaintressien kohteena voisi olla sellainen kansallista turvallisuutta uhkaava kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus, joka soluttautuisi yhteiskuntaan ja valtiorakenteisiin.  Mikäli toimeksiantomalli toteutuisi, valtiollista tiedustelua kohdennettaisiin keskusrikospoliisin pyynnöstä kuitenkin yksittäisten rikosten sijaan ilmiötasoiseen, yhteiskunnan kannalta mahdollista rikollista uhkaa aiheuttavaan toimintaan, kuten lahjonnan ja soluttautumisen muodoissa ilmenevään itärikollisuuteen.

Mikäli skenaariomme suojelupoliisin muuntautumisesta siviilitiedusteluviranomaiseksi toteutuisi, voisi se tarkoittaa sen nykyisten asiantuntija-, rikostorjunta- ja turvallisuustiedustelutehtävien osittaista siirtymistä muulle viranomaiselle, joka arviomme mukaan olisi nykyisistä toimijoista todennäköisimmin rikostorjunnan operatiivisena asiantuntijaorganisaationa toimiva keskusrikospoliisi. Kansallista turvallisuutta koskevan alkuvaiheen tiedustelun tuottaessa tietoa, joka viittaisi rikoksen käsitteen alle sijoittuvaan toimintaan, myös vastuu tiedonhankinnasta ja jatkotoimenpiteistä siirtyisi keskusrikospoliisille. Keskusrikospoliisin valtakunnallisen rikostorjunnallisen roolin mahdollisesti voimistuessa, kumuloituisivat sen vaikutukset todennäköisesti myös muuhun poliisiin mm. nykyisten rikostorjuntatehtävien uudelleen järjestämisenä.

Aiheesta kiinnostuneet voivat ladata tutkimuksen osoitteesta www.theseus.fi.

Lisätietoja:

Janne Takkunen
Turvallisuusjohtamisen koulutusohjelma, ylempi AMK
janne.takkunen@student.laurea.fi

Niko Anttola
Turvallisuusjohtamisen koulutusohjelma, ylempi AMK
niko.anttola@student.laurea.fi


Viimeksi muokattu 1.11.2016 14:00