​​​​​​​​​​Historia on muutosta - Henry

Espoossa koko elämä

Espoo on muuttunut hurjaa vauhtia. Vuonna 1945 täällä asui 20 000- 22 000 ihmistä, mutta nyt 250 000.

Henry syntyi vuonna 1945. Hänen vanhempansa evakuoitiin Porkkalan alueelta. He löysivät kodin Tuomarilasta.  Henry on asunut lapsuudenkodissaan aina, paitsi naimisiinmenon jälkeen kolme vuotta muualla.

Heti sodan jälkeen Mannerheim ehdotti, että pääkaupunki pitäisi vaihtaa. Helsinki oli Porkkalasta tykinkantaman päässä. Vasta kun venäläiset lähtivät vuonna 1956, pääkaupunkiseudun kehitys saattoi alkaa. Henryn äiti halusi muuttaa takaisin Siuntioon, mutta heidän ei ollut mahdollista alkaa viljellä maata. Henryn isä oli töissä Vanhassa kauppahallissa ja halusi asettua Tuomarilaan, josta oli hyvä kulkea junalla töihin.

Monet koulutovereiden isistä olivat töissä Lindholmin sahalla. Kaikki työntekijät puhuivat sahalla ruotsia, sillä se oli enemmistön kieli. Sahalle oli usein asiaa. Isä lähetti Henryn ja hänen veljensä sahalle ostamaan nauloja, lautoja ja mitä milloinkin. Pojat kuljettivat ostokset pyörällä, sillä perheellä ei ollut autoa. Sahan rautakaupasta sai kaiken tarvittavan rakennustarvikkeista rotanmyrkkyyn. Saha paloi ukkosmyrskyssä vuonna 1956, ja sen jälkeen liiketoiminta jatkui puutavaran myynnillä ja rautakaupalla. Espoon keskuksessa oli lihakauppa ja muita erikoisliikkeitä. Se oli maaseudun keskus. Suuria muutoksia oli kuitenkin tulossa.

Suuri muutos alkaa

Vuonna 1950 suomesta tuli Espoon kunnassa enemmistökieli. Espoon keskuksen alue oli täysin ruotsinkielistä. Suuri muutos tapahtui vasta 1960-luvulla. Tuomarilassa puhuttiin enimmäkseen suomea. Henryn äiti ei osannut suomea. Henrykään ei osannut suomea.

”Här bodde mycket svenskar, vi hade nog svenskspråkiga lekkamrater här och så en del lekkamrater som kunde båda språken. Jag kunde inte finska, mamma kunde inte finska. Jag cyklade iväg till området kring skolan och gamla stationen för att träffa kamrater.”

Kun Henry pääsi ripille vuonna 1960, oli Espoo vielä maalaiskunta. Siitä tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki vuonna 1972. Henry pääsi ylioppilaaksi vuonna 1964, jolloin suuri muutos alkoi. Espoo osti useita maatiloja Lagstadin ja aseman ympäristöstä. Sinne päätettiin rakentaa uusi keskusta ja kaupungintalo.  Espoon asema itsenäisenä oli ollut uhattuna, kunnalla eikä kauppalalla ei ollut edes omia rakennuksia, verotoimistokin oli Helsingissä. Espoosta on helppo lähteä muualle. Usein käy niin, että täällä on asunto, mutta työ, harrastukset ja elämä ovat muualla. Kotiseudun hyväksi ei tehdä mitään.

Ansiotyötä ja talkoohenkeä

”Man måste göra annat än syssla med arbetsfrågorna. Man vill påverka sin bygd. Kommunen ska inte ta hand om allting, talkoanda behövs.”

Henry on historioitsija ja työskenteli ensin Helsingin yliopistossa ja vuodesta 1991 Hanasaaren ruotsalaissuomalaisen kulttuurikeskuksen kulttuuri- ja ohjelmapäällikkönä. Hän oli myös aktiivinen nuorisoseuraliikkeessä. Lasten vanhemmat perustivat ruotsinkielisen päiväkodin Suvelaan, sillä kunnallisen ruotsinkielisen päivähoidon tarve kyseenalaistettiin. Kaikki lapsethan olisi voinut hoitaa suomenkielisissä päiväkodeissa.

”Historia är förändring. Man ska bejaka förändring. Jag är för förändringen, jag vill t.ex. ha metro.”

”Men jag saknar att jag inte mera kan använda mitt modersmål överallt. Jag talar alltid först svenska. På hälsostationen kan det hända att jag talar svenska och läkaren talar finska, det går också bra.”

”Historia on muutosta. Muutos on hyvä asia. Metron tulo on hyvä asia”, sanoo Henry, vaikka häntä surettaa, ettei hänen äidinkieltään enää ymmärretä kaikkialla.

 

Kirjoittanut Kirsi Hann

 

 

 Tiedotteet

 

 

 Tapahtumat

 

 

 Linkit

 

 

 Blogit

 

 

 Videot