YAMK-opinnäyte: Ylisukupolvista kansalaistoimintaa pakosta positiivisiin toimintamalleihin
Saija Karjala ja Heli Lumiaro tutkivat, miten kansalais- ja vapaaehtoistoiminta siirtyy yli sukupolvien.
Huono-osaisuuden on osoitettu siirtyvän perheen sisällä vanhemmilta lapsille. Me aloimme selvittää, siirtyykö myös elämänlaatua lisäävä kansalais- ja vapaaehtoistoiminta yli sukupolvien. Kysyimme vanhempien, isovanhempien ja läheisten kansalaisaktiivisuuden merkitystä henkilön toimintaan osallistumisessa. Työmme tulokset osoittavat osallistumispäätöksen syntyvän mallioppimisen seurauksena. Toiminnan ylisukupolvisissa siirtymissä korostuu erityisesti samaa sukupuolta olevan vanhemman ja lapsen välinen mallioppiminen. Työn perusteella esitämme kysymyksen, miten yhteiskuntana voisimme turvata ihan jokaiselle pääsyn elämänlaatua lisäävän toiminnan pariin, kun mallia ei jokaisessa kodissa ole tarjolla?
Erilaisten hyvien ja heikkojen voimavarojen on havaittu periytyvän sukupolvien välisinä ketjuina vanhemmilta lapsille. Huono-osaisuutta aiheuttavia taakkoja ja niiden siirtymistä on tarkasteltu laajalti esimerkiksi Juho Saaren ja nykyisin puolustusministerin virkaa hoitavan Maria Ohisalon tutkimuksissa. Huono-osaisuuden rinnalla tutkimusta olisi tärkeä painottaa myös myönteisten siirtymien tarkasteluun. Kansalais- ja vapaaehtoistoimintaan osallistumisen on todettu lisäävän kokemusta elämänlaadusta muun muassa yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistumisen seurauksena.
Tuoreessa opinnäytetyössä Tarttuva kansalaistoiminta – merkityksellistä toimintaa yli sukupolvien tarkastellaan kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan siirtymistä läheiseltä toiselle. Peräti 92 toimintaan osallistuvaa vastaajaa kertoo myös läheistensä kansalaisaktiivisuudesta. Vastaajista 38 käyttää selkeästi ilmauksia ”mallioppiminen” tai ”esimerkki”, kuvatessaan oman osallistumispäätöksensä taustalla vaikuttavia tekijöitä. Yli puolen kohdalla läheisen rooli on jollakin tapaa läsnä.
Vanhempien positiivinen arvomaailma periytyy
Vanhemmilla on tärkeä rooli kansalais- ja vapaaehtoistoimintaan osallistumisen mallin siirtäjinä lapsilleen. Omaksutut myönteiset toimintamallit ilmenevät haluna kierrättää inhimillistä hyvää, mutta myös puuttumisena yhteiskunnassa vallitseviin epäkohtiin. Vastauksissa korostuu kotoa opittu myönteinen suhtautuminen vapaaehtoistoimintaa kohtaan. Joidenkin ihmisten kohdalla lapsena toimintaan osallistuminen ei välttämättä kuitenkaan ollut oma valinta.
”Osallistuminen ei ole tavallaan ollut oma päätös ainakaan lapsena tai teininä. Meidät lapset on otettu mukaan toimintaan pienestä pitäen sen kummemmin kysymättä halutaanko. Se on ollut vahvasti elämäntapa. Tiivis uskonyhteisö, jonne on ollu "pakko" kuulua.”
Suurin osa vastauksista koskee kahden sukupolven välistä toimintaan osallistumista, ja esimerkin vaikutus onkin merkittävin suoraan alenevassa polvessa. Kolmen ja neljän sukupolven ketjuissa on nähtävissä erityisesti samaa sukupuolta olevien vanhempien ja lasten välisten toimintamallien siirtymät.
”Varmasti äidinäitini esimerkki ja sukujeni eettinen arvopohja on luonut pohjan omalle osallistumiselleni, mutta myös sille, että koen vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnassamme tärkeäksi.”
Kansalaistoiminta ehkäisee epäsuotuisia kehityskulkuja
Kansalaistoimintaan osallistumisen mahdollisuuksia tulisi lisätä systemaattisesti aina varhaiskasvatusympäristöistä, peruskouluista ja toiselta asteelta lähtien. Erityisesti lapset ja nuoret, joilta puuttuu elämänlaatua lisäävän toimintamallin esimerkki, kaipaavat enemmän rohkaisua ja luontevia arkea lähellä olevia osallistumisen väyliä. Tärkeintä olisi, että joku pyytäisi ja ottaisi mukaan toiminnan pariin.
Kansalaistoiminnassa mukana olo on heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisten mahdollisuus luoda itsestään uudenlaista, merkityksellistä tarinaa. Voimavarojen ja kyvykkyyksien kautta näkyväksi tuleminen voi olla ihmisarvon palauttava kokemus niille, jotka pärjätäkseen elämässään tarvitsevat ulkopuolista tukea. Sosiaalityön piirissä uudistuvien tarinoiden syntymisen edellytys on kansalaistoiminnan mullistavan voiman tunnustaminen. Harkintaa voisi esimerkiksi käyttää käänteisen aktiivimallin tavoin lisäämällä konkreettisia tukimuotoja ja ohjaamalla ihmisiä sopivan toiminnan pariin.
Systemaattisella, eri hyvinvoinnin ulottuvuudet huomioivalla lähestymistavalla voidaan rakentaa yhä parempaa inhimillistä elämänlaatua ja kestävämpää hyvinvointiyhteiskuntaa, taloudellista hyötyä unohtamatta. Samanaikaisesti on syytä kiinnittää huomiota vapaan kansalaistoiminnan syvimmän olemuksen vaalimiseen ja annettava sen kukoistaa irrallaan liian tiukasta poliittisesta ohjauksesta sekä rahan ja vallan kahleista.
Diakonissalaitoksella Kansalaistoiminnan tuottajana ja Vantaan Järjestöringissä Yhteisökoordinaattorina työskentelevät Saija Karjala ja Heli Lumiaro toteuttivat kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan ylisukupolvisuutta koskevan kyselyn osana sosiaalialan ylempää korkeakoulututkintoa. Kyselyyn vastasi 118 henkilöä pääosin Uudeltamaalta, Pohjois-Pohjanmaalta, Pirkanmaalta ja Varsinaissuomesta ja se toteutettiin avoimella nettilinkillä loppukevään ja alkusyksyn 2020 aikana.
Lisätietoja:
Saija Karjala ja Heli Lumiaro
Sosiaalialan käytäntöjen asiakaslähtöinen kehittäminen, YAMK
Yhteystiedot: Karjala +358 40 7414333 ja Lumiaro +358 50 3465438